Sami Mikkola (52) on monelle urheilualalla toimivalle tuttu mies. Alalla hän on ollut jo 30 vuotta, vaikka vuosien varrella lätkäjätkästä tuli kenkä-äijä. Myöhemmin kävi myös ilmi, että Mikkolan isovaari oli suutari, jonka koti toimii nyt Töysässä kotiseutumuseona suutarinhuoneineen. Olisiko siinä syy, miksi kengät vetivät enemmän Mikkolaa puoleensa kuin jääkiekko?
Nuorempana Mikkola viiletti kaukalossa yli 20 vuotta, mutta viimeisen 15 vuoden aikana luistimet ovat käyneet jalassa enää satunnaisesti.
”Harrastekiekon jäävuorot ovat yömyöhään, joten ne eivät oikein sovi yhteen normaalin työelämän kanssa. Kerran olin ajamassa lepakkovuoron jälkeisenä aamuna Mikkeliin, ja Heinolan kohdalla piti ottaa torkut. Silloin mietin, ettei tässä ole järkeä.”
Nykyisin Sami Mikkola pitää huolta itsestään käymällä kolme kertaa viikossa punttisalilla ja kesäisin myös golfaamassa. Kotinsa vieressä sijaitsevan Keskuspuiston poluilta hänet tapaa satunnaisesti juoksemasta.
”Lenkkeily on vähän se viimeinen vaihtoehto. Mieluummin juoksen vaikka pallon perässä.”
Sporttiala päämääränä
Mikkolan päätyminen urheilukauppaan ei ollut vahinko.
”Armeijan jälkeen kävin Mercuriassa urheilijoiden markkinointilinjaa, joka oli käytännössä lätkälinja. Kaikki luokkakaverini olivat jääkiekkoilijoita, ja linjan johtajana oli Jokereista tuttu Matti Väisänen.”
Varusmiespalveluksen jälkeen nuori Mikkola kysäisi kesätöitä Kesport Puhokselta, ja sai kesätöiden lisäksi tuntitöitäkin. Pian hän jo vastasi jääkiekko-osaston rutiineista. Kolmen vuoden jälkeen puhelin pirahti. Soittaja oli KHF-Sportsin Aimo ”Ami” Pirttiaho, joka kertoi tarvitsevansa lisävoimaa kenttämyyntiin: Mikkolan vastaus oli ”kyllä”.
”Merrell oli silloin osa kansainvälistä Karhu-konsernia. Muita tuotemerkkejä olivat Koho, CCM, Canadien, Jofa ja Yokon hanskat. Niiden parissa vierähtikin 10 vuotta.”
Karhun lisäksi Merrellin historiasta löytyy toinenkin kytky Suomeen. Randy Merrell oli se suutari, joka brändin laittoi alulle, mutta hänen aisaparinsa Clark (Arvo) Matisilla on suomalaiset sukujuuret. Tämän isovanhemmat olivat lähteneet Pohjanmaalta yli 100 vuotta sitten Pohjois-Amerikkaan leipää tienaamaan.
Merrellin kehitys sai vauhtia
Amerikkalainen Wolverine osti Merrell-tuotemerkin 1997, jolloin maahantuontisopimus raukesi. Suomeen ja Ruotsiin perustettiin omat myyntiorganisaatiot, ja Mikkola houkuteltiin mukaan vuonna 2004.
”Ilman Wolverinen resursseja ei Merrellistä olisi tullut maailman ykköstä outdoor-kengissä. On ollut hyvin mielenkiintoista olla mukana rakentamassa brändiä käytännössä nollasta. Nyt myyntimme Suomessa on vajaat 7 miljoonaa, ja enemmänkin olisi myyty ilman koronan tuomia toimitusvaikeuksia. Aina ei kuitenkaan ole mennyt hyvin. Muistan ensimmäisen ostopäivän, jossa olimme mukana. Laitoimme mainoksen telkkariin, ja kampanja maksoi enemmän kuin koko myynti yhteensä.”
Wolverinen myötä Merrellin mallisto on laajentunut 25:stä yli 400 eri malliin, joiden lisäksi on myös paljon värivaihtoehtoja. Matkalla on moni asia muuttunut.
”Aloitus oli pienemmän piirin toimintaa, ja pystyimme vaikuttamaan mallistoihinkin. Nyt kansainväliset päämiehet ohjaavat tekemistä, kuten kampanjasuunnittelua. Mallistossa on 400 mallia, mitä pidetään riittävänä määränä. Tehokkuusajattelu on tullut mukaan kaikkeen toimintaan.”
Laajasta mallistosta on helppo lohkoa yksinmyyntimalleja tai mahdollistaa selektiivinen jakelu.
”Helpottaa palvelua, ettei kaikissa kaupoissa ei ole samoja tuotteita. Malliston runsaus antaa meille työkaluja. Kun tulee paljon uusia tuotteita, homma on todella kiinnostavaa.”
Työ ja vapaa-aika erillään
Kun emoyhtiö on yhdysvaltalainen ja työ muutenkin hektistä, voisi arvioida Mikkolan painavan töissä pitkiä päiviä.
”Varsinkin korona-aikana huomasin, että työkone oli avoinna iltamyöhään. Siksi käyn mieluummin toimistolla tekemässä työt. Toki välillä tehtävät eivät kysele, haluanko levätä tai olenko lomalla, vaan hommat hoidetaan. Tällä alalla viihdyn kaikkiaan hyvin – työilmapiiri on myös yleisesti ottaen todella mukava.”
Ihmisenä Mikkola on rauhallinen, mutta kyllä hyvällä kuuntelijalla myös juttua riittää. Johtajana hän haluaa edustaa enemmänkin työkaveria.
”Tämä on joukkuepeliä, niin meillä Merrellillä kuin asiakkaiden kanssa. Yhdessä me asioita tehdään ja suunnitellaan. Otetaan esimerkiksi pitopohjakenkien lanseeraus. Christian Larsson ehdotti, että laitetaan ostopäivien asiakkaat kävelemään jääpalan päällä. Loviisalaisena kalastajia tuntien, hän hankki jääpalan, joka raahattiin ostopäiville. Myöhemmin jääidea otti tulta päämiehelläkin, minkä jälkeen myymälöihin tuli Merrellin jäinen testialusta.”
Trendejä vastaan
Merrell Finlandilla menee hyvin, vaikka se osin toimii modernien tehostamistrendien vastaisesti. Yhtiöllä on palvelevaa henkilökuntaa sekä varastoja täydennysostoihin. Tulosten perusteella toimintamalli on toiminut hyvin.
”Perinteinen showroom on tärkeä osa toimintaamme, sillä kaikki avainasiakkaat käyvät täällä kenkiä arvioimassa. Toki pojat käyvät esittelemässä tuotteita myös asiakkaiden luona. Vaikka meillä on digitaalisia ostopäiviä, ei niissä saa tarpeeksi selkoa laatukengästä. Meille on hyvä, että asiakas toteaa kengän keveyden, joustavuuden ja istuvuuden omin aistein. Toivonkin myös perinteisten ostopäivien paluuta.”
Korona on ilmeisimmin takana, ja tuotantoaikataulut siirtyvät pikkuhiljaa normaalimpaan suuntaan. Edessä on Ukrainan sodan jälkiseurauksista johtuva taantuma, johon Mikkola suhtautuu rauhallisesti.
”Muistan edellisen 90-luvun laman. Silloin sportti pärjäsi ihan hyvin. Itsestä huolehtimisesta halutaan pitää kiinni. Suuret hankinnat, kuten auto, asunto tai lomamatka siirretään myöhemmäksi. Kun ihmisellä on kengät, niiden käyttäminen ei maksa mitään. Juuri nyt alalla kärsitään täysistä varastoista, se isku pitää kyllä ottaa vastaan.”
Mikkolan maailma on jäsennelty ja arvotettu selkeästi, mutta onko suutarin lapsenlapsenlapsella kenkiä?
”Onhan niitä, vähintäänkin riittävästi. Uusia malleja tulee kokeiltua säännöllisesti, eikä vanhoja hyväkuntoisia raaski heittää pois,” Mikkola kuittaa.
