Talviurheilun yleisin vamma on polvivamma. Ne näkyvät lääkärin vastaanotolla joka hiihtolomakaudella. Suomalaisten suosikkilajit kuten murtomaahiihto, laskettelu ja luistelu ovat tehokasta liikuntaa, mutta erityisesti uuden lajin parissa tai pitkän tauon jälkeen on syytä lähteä maltilla liikkeelle. Urheilu Mehiläisen ylilääkäri Mikko Kirjavainen kertoo vinkit turvalliseen talviliikuntaan.
Hiihtolomien aikaan yhä useampi suuntaa ulos liikkumaan. Erityisesti uuden lajin parissa tai pitkän tauon jälkeen on kuitenkin syytä lähteä maltilla liikkeelle. Talviliikunnan aiheuttamat vammat näkyvät joka vuosi myös ortopedin vastaanotolla. Urheilu Mehiläisen ylilääkäri ja ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Mikko Kirjavaisen mukaan yleisin hoitoa vaativa vamma on polvivamma, joka syntyy usein kaatumisen seurauksena.
”Yleisin tilanne on se, että kaatuessaan laskettelijan tai hiihtäjän side ei laukea ja polveen tulee vääntövamma. Tällöin on usein kyse polven sivusiteen tai eturistisiteen vauriosta. Lumilautailijat puolestaan ovat myös alttiita ranne- ja olkapäävammoille, jos lautailija ottaa itsensä kaatuessaan käsillä vastaan”, kertoo Kirjavainen.
Jäälajeissa, kuten jääkiekossa, ollaan kaatumisten ja taklausten takia alttiita myös olkapääseudun ja solisluualueen vammoille.
”Myös jonkin verran päävammoja syntyy jäällä. Onneksi päävammojen määrää on saatu jokseenkin madallettua esimerkiksi joustokaukaloiden avulla”, Kirjavainen toteaa.
”Hiihtoloma on erinomaista aikaa harjoitella uutta talvilajia tai palata vanhan lajin pariin tauon jälkeen. Näissä tilanteissa vaaditaan kuitenkin myös mielen malttia, jotta talviurheilun vammoilta vältytään”, toteaa Kirjavainen.
Hiihtäjää vaivaavat usein lihasperäiset rasitusvammat
Murtomaahiihtäjä kärsii useimmin olkapään tai selän alueen kiputiloista, jotka ovat usein lihasperäisiä rasitusvammoja. Ne eivät yleensä ole vakavia ja paranevat itsehoidolla.
”Monet pienemmän tason vammat eivät usein vaadi leikkaushoitoa, vaan itsehoito ja riittävä lepo auttaa. Tarvittaessa voi ottaa myös kipulääkettä ja pitää kylmää kipeää aluetta vasten. Jos vaiva jatkuu itsehoidosta huolimatta tai oire muuttuu tai pahenee, on syytä mennä lääkäriin selvittämään mistä vaivassa on kyse”, Kirjavainen kertoo.
Rasitusvammojen taustalla on usein liian yksipuolinen harjoittelu.
”Jos harjoittelu on liian yksipuolista tai kuormittavaa, rasitusvammoja syntyy herkemmin. On hyvä muistaa tehdä huoltavaa, omaa lajia tukevaa treeniä, joka osaltaan vähentää yksipuolista kuormitusta ja pienentää rasitusvammojen ilmaantuvuutta”, Kirjavainen jatkaa.
Ennaltaehkäise urheiluvammoja
Jos aikeena on suunnata rinteisiin tai hiihtoladuille pitkästä aikaa, on tärkeää harjoittaa talvilajissa vaadittavia lihaksia etukäteen. Lisäämällä esimerkiksi jalkatreenin määrää, voi vaikuttaa ennaltaehkäisevästi urheiluvammojen syntyyn, kun lihas ei lähde kylmiltään liikkeelle.
Lihaskunnon ylläpidon lisäksi Kirjavainen nostaa yksikertaisia asioita, joiden avulla jokainen voi ennaltaehkäistä urheiluvammojen syntyä.
Ortopedin viisi vinkkiä turvalliseen talviliikuntaan:
- Varmista ajoissa, että välineet ovat kunnossa. Huollata ja voitele sukset ja teroita luistimet. Terävät kantit ja terät iskevät alustaan paremmin ja vähentävät kaatumisia.
- Käytä suojia laskettelussa, lautailussa ja luistelussa. Pidä aina kypärä päässä ja lautaillessa muista rannesuojat ja mahdolliset selkäpanssarit.
- Älä mene urheilemaan sairaana tai väsyneenä. Sairaana liikunta kuormittaa kehoa turhaan ja voi pidentää toipumisaikaa. Väsyneenä rankka liikuntasuoritus ei palauta, vaan kuormittaa lisää. Lisäksi keskittymiskyky heikkenee ja alttius urheilutapaturmille kasvaa.
- Noudata rinne- ja latuetikettiä. Takaa tai ylhäältä tulevalla on aina väistämisvelvollisuus. Ohita muut tarpeeksi etäältä, niin varmistat sekä oman että muiden turvallisuuden.
- Pidä urheilun ja liikkumisen määrä ja laatu oman kunnon mukaisena, niin vältyt rasitusvammoilta.
