Teksti ja kuva Jussi Ovaskainen
Radion suosikkijuontaja Kimmo Vehviläinen on tuttu myös television puolelta. Haastatteluhetkellä Radio Aito Iskelmän aamujuontaja käy iltaisin juontamassa television puolella Big Brotheria. Tämä tarkoittaa vähäisiä yöunia. Neljän tunnin yöunet ja neljän tunnin päiväunet pitävät mielen taatusti sumeana.
Vehviläisen mieluinen, mutta raskas kahden juontotyön loukko kestää kolme kuukautta, joten ikuisuutta ei hänen väsymysusvansa jatku. Työputken läpivienti vaatii joustoa niin kotona kuin työpaikalla.
– Kotona osallistun vähemmän kotitöihin ja radiossa juontokaverini Elina Otsala mahdollistaa poistumiseni heti lähetyksen jälkeen. Aina kun väsyttää, niin mietin ukkia ja talvi- sekä jatkosotaa, jotka kestivät viisi vuotta, eikä se ollut vapaaehtoinen valinta.
Unen laadun seuraamiseksi Vehviläinen käyttää ääneen reagoivaa matkapuhelimen sleep cycle -applikaatiota.
– Eihän se niin tarkka ole, kuin kehossa kiinni olevat mittarit, mutta aika hyvin se vastaa omia tuntemuksiani. Ouran haluaisin, sillä saisi tarkempaa analyysiä unen laadusta.
Vehviläisen perheessä on kaksi varhaisaikuista tytärtä ja nykyisen puolison Petra Sydämen 8-vuotias poika. Urheilualan kaupat ovat tulleet tutuiksi.
– Tyttäret hoitavat jo itsenäisesti omat hankintansa. Vanhemman tyttären ratsastustavaroita saan tosin vielä sponsoroida. Ryhmän nuorin pelaa jalkapalloa ja on muutenkin aktiivinen touhuaja, hänelle saa olla vähän väliä jotain hakemassa. Omat hankinnat liittyvät retkeilyyn, johon liittyy paljon varusteita. Petralle ostettiin koko setti kerralla, koska halusin, että vaelluksemme ei jää ainakaan varusteista kiinni. Kolin retkellämme tapahtumia riitti, mutta ne eivät liittyneet varusteisiin, vaan niiden käyttäjiin.
Laadulla on väliä
Asiakkaana Vehviläinen myöntää olevansa myyjien armoilla. Lähtökohtaisesti hän haluaa ostaa laadukkaita tuotteita.
– Ostan aina viimeisen päälle varusteet, jotka sitten jäävät käyttämättä. En halua, että kehnot välineet veisivät motivaation liikkua. Urheilukaupasta ei valitettavasti saa selkärankoja, jotta ostettuja välineitä tulisi myös käytettyä. Harrastan paljon sitku-liikuntaa.
Nettiostaminen ei ole Vehviläisen laji, vaan sporttikaupan tuotteet hän hakee aina kivijalkakaupasta. Keravalla asuva ja Helsingin keskustassa töissä käyvä radiojuontaja asioi yleensä kehäteiden varrella olevissa kauppakeskuksissa.
– Rakastan sitä, kun on myyjä, joka tietää mistä puhuu, eikä ole vain opetellut myyntifraaseja. Haluan tietää mitä eroja on esimerkiksi 200 ja 600 euron takissa. Tällä haluan selvittää, mitä lisärahalla saan. Jos myyjä kykenee vastaamaan rehellisen oloisesti, se tekee vaikutuksen.
Luonto kutsuu vapaa-aikana
Hikiurheilu ja Vehviläinen ovat hänen mukaansa kuin öljy ja vesi, eivät sekoitu keskenään. Luonnossa, eritoten metsissä kulkeminen on hänelle erittäin mieluista. Luonnossa kulkiessa hänelle on usein mukana myös kamera.
– Kaikki lähti siitä, kun olin 5-vuotias. Upseeri-isäni 70-luvun vakavailmeisessä ajassa innostui mökkimme liepeillä liikkuvasta Kuningaskalastaja-linnusta. Ajattelin, että linnut ovat upeita, kun ne saivat isänikin noin iloisesti innostumaan. Keräsin rahaa ja 10-vuotiaana ostin Turun Anttilasta kiikarit. Samalla ilmoitin, että minusta tulee ornitologi. Nyt olen löytänyt uudestaan luonnossa kävelyn. Kuvaaminen tulee olemaan eläkepäivieni harrastus, haluan ottaa hienoja luontokuvia. Kesällä, kun kuljen Emäsalon mökiltä Helsinkiin töihin, lähden tuntia aiemmin, että ehdin kuvata peuroja, hirviä ja vaikka kettuja peltojen laidalla.
Kolme asiaa takaa onnistuneen retken.
– Kahvia pitää olla ja joku pieni herkku, kuten Marie-keksi tai rivi suklaata. Kolmas on kengät, niiden pitää olla hyvät. Niillä on jonkinlainen placebo-vaikutus, sillä minusta tuntuu, että jämäköissä kengissä koko keho on lämpimämpi.
Kun käyt outdoor-kaupoissa, niin tunnistetaanko sinut ja vaikuttaako se saamaasi palveluun?
– Sitä ei ole käynyt. Monessa muun alan kaupassa kylläkin. Ei nuo ulkoilmaihmiset minua tunnista, ei ne katso noita höpöhöpö-ohjelmia, joita juonnan. Heillä on oikea elämä.
